Selvännäkijät

Sofia seisoi pienellä torilla, kädessään vanha kulunut kirje. Hänen äitinsä oli ollut harras uskomaan ennustuksiin, mutta Sofia oli aina ollut skeptinen. Koko elämä oli perustunut tieteeseen ja järkeen, eikä hän ollut koskaan halunnut kuulla juttuja siitä, että tulevaisuutta voisi ennustaa. Mutta tänä päivänä kaikki oli toisin. Äitinsä kuoleman jälkeen Sofia oli löytänyt hänen päiväkirjansa ja siellä oli ollut monia viittauksia ennustuksiin. Selvännäkijät olivat jääneet erityisesti hänen mieleensä: "Kun kuu täyttyy, sinut johdatetaan polulle, joka paljastaa sinulle kohtalosi." Sofia ei ollut ymmärtänyt, mitä se tarkalleen ottaen tarkoitti. Sofia oli saapunut kylään toivoen löytävänsä vastauksia.

Ensimmäinen kohtaus selvännäkijän kanssa

Kauempana torilta oli pieni, hämärä rakennus, jossa luki "Selvännäkijät ja kohtalon polut". Sofia astui sisään varovasti. Ilma oli raskas ja täynnä yrttien ja suitsukkeiden tuoksua. Vanha ryppyinen nainen nosti katseensa. "Olet tullut etsimään vastauksia, mutta ei kaikkia kysymyksiä voi kysyä. Niitä täytyy etsiä", nainen sanoi matalalla äänellä. Sofia astui lähemmäs. Ennustaja katsoi häntä hetkisen ja otti sitten kortit esiin. Ne olivat kuluneita ja hieman haalistuneita, mutta niissä oli jotain maagista. Hän levitti ne pöydälle ja pyysi valitsemaan yhden. Sofia teki sen, vaikka epäili koko hommaa. Selvännäkijä käänsi kortin ja sen alla oli kuva täysikuu. "Se on alkanut", nainen sanoi. "Kohtalosi on väistämätön.

Matka alkaa

Sofia tunsi oudon tunteen sydämessään, mutta ei ollut varma, mitä se tarkoitti. Mikä kohtalo hänet odotti? Miksi täysikuu oli niin tärkeä? Seuraavina päivinä hän sai tietää, että ennustuksessa mainittu täysikuu oli tulossa nopeasti. Hänen unensa olivat täynnä symboleja ja viestejä, jotka olivat vaikeita tulkita. Hän ei voinut estää ajatuksiaan siitä, että hän oli matkalla kohti jotain suurta. Sofia ei ollut enää varma siitä, että hän voisi vain hylätä tämän ennustuksen, kuten oli aiemmin tehnyt. Mutta pelko ja epävarmuus varjostivat hänen mieltään. Voisiko ennustus todella muuttua todeksi? Jos olisi, mitä se toisi tullessaan? Näiden kysymysten kanssa Sofia heräsi joka aamu.

Kohdataan menneisyys

Eräänä iltana, juuri ennen täysikuuta, Sofia sai kirjeen. Kirjeessä ei ollut lähettäjän nimeä, mutta sen sisältö oli järkyttävä. "Tule tänä yönä, jos haluat tietää totuuden. Me tiedämme, että et ole valmis, mutta valinta on sinun." Sofia ei tiennyt, pitäisikö hänen pelätä vai uskoa tähän mystiseen viestiin. Koko elämä oli ollut ennakoitavaa ja hallittavaa, mutta nyt jokin oli muuttunut. Vaikka järki ja pelko taistelivat hänen mielessään, Sofia ei voinut vastustaa houkutusta mennä. Hän pukeutui mustaan ja astui ulos kylmään yöhön, vain täysikuun valaisemana. Taivas oli kirkas, ja hän tunsi sydämensä lyövän nopeammin. Viesti oli saanut hänet epäilemään itseään ja sitä, mitä oli aina uskonut.

Kohtalon polku

Sofia seurasi polkua, joka oli johdattanut hänet pimeään metsään. Jatkuvasti hän tunsi olevansa jonkun tarkkailtavana. Äkkiä hän tuli avaralle aukolle, jossa seisoi vanha temppeli. Koko paikka oli kuin jollain toisella aikakaudella. Hänen askeleensa kalskahtivat maassa, kun hän astui sisään temppeliin. Sisällä oli kolme henkilöä, jotka odottivat häntä. Yksi heistä ojensi Sofialle vanhan, kuluneen kirjan. "Tämä on kohtalosi käsikirja. Sisältää sen, mitä olet etsinyt", sanoi yksi heistä. Sofia avasi kirjan, ja se oli täynnä symboleja ja kirjoituksia. Ne olivat tuttuja hänen äitinsä päiväkirjasta. Tämä kaikki oli ollut valmistelua. Kohtalo oli ollut kirjoitettuna jo kauan ennen kuin hän oli edes syntynyt.

Viimeinen valinta

Sofia seisoi temppelissä ja katsoi kirjaa. Kaikki oli alkanut äitinsä päiväkirjan ennustuksista, mutta ne olivat nyt hänen omiansa. Hän ymmärsi, että kohtalo ei ollut vain yksi tapahtuma, vaan pitkä matka, jonka hän itse muovasi. Hänen äitinsä oli antanut hänelle sen, mitä hän matkallaan tarvitsi, mutta valinta oli aina kuitenkin ollut hänen. Sofia sulki kirjan ja katsoi ympärilleen. Hän tiesi, että jokainen askel, jonka hän vastedes ottaisi, vaikuttaisi siihen, mitä tulevaisuus hänelle tuo tullessaan. Täysikuu valaisi hänen polkunsa, ja hän astui eteenpäin. Sofia oli valmis kohtaamaan sen, mitä selvännäkijät olivat kertoneet ja mitä kohtalo oli hänelle tulevaisuuteen varannut.